Yksilö kehittyy geenien yhteistyön ja ympäristön vaikutuksen tuloksena kpl 11. Jokainen on yksilönä erilainen, esim. hevosten erilaisuuden huomaa niiden rakenteessa, elintoiminnoissa ja käyttäytymisessä. Eläinpopulaatioiden muuntelu perustuu erilaisten alleelien lukuisiin yhdistelmiin. Myös ympäristö vaikuttaa miten jokin peritty ominaisuus ilmenee jälkeläisessä.

Tähän asti kurssia olemme tarkastellet yksittäisiä ominaisuuksia ja niiden erilaisia tapoja periytyä vanhemmilta jälkeläisille. Joka ainoalla eliöllä on monia määrä ominaisuuksia, joista muodostuu lukematon määrä ainutlaatuisia ominaisuusyhdistelmiä. Näiden yhdistelmien määrä kasvaa alleeliparien lisääntyessä.

Rekombinaation tuloksena syntyy vanhemmista poikkeavia jälkeläisiä. Dihybridiristeytyksessä syntyy F2-polvessa uusia ominaisuusjärjestelmiä, ja tätä alleelien uudelleen järjestymistä kutsutaan mendelistiseksi rekombinaatioksi, mikä oli minusta kappaleen vaikein asia sisältää ja ymmärtää täysin.

Geneettinen rekombinaatio on tärkeää evoluutiolle, sen (geneettisen rekombinaation) seurauksena suvullisesti lisääntyvien eliölajien yksilöt ovat erilaisia sekä perimältään että ilmiasultaan. Yksilöiden erilaisuus mahdollistaa populaation sopeutumisen ja muuttumisen. Ne yksilöt, joilla on parhaat alleeliyhdistelmät, saavat keskimäärin muita enemmän jälkeläisiä vallitsevassa ympäristössä. Tästä voimme päätellä että populaatiot siis sopeutuvat elottomaan ja elolliseen ympäristöön perimän avulla.

Sukupuoli vaikuttaa joidenkin ominaisuuksien periytymiseen kpl 10 Tässä kappaleessa tutustumme sukupuolikromosomien geeneihin ja siihen miten niiden ilmeneminen eroaa koiras- ja naarasjälkeläisissä

Kromosomit voidaan jakaa sukupuolikromosomeihin ja ''muihin'' kromosomeihin eli autosomeihin. Sukupuolikromosomeissa on geenejä, jotka vaikuttavat jälkeläisen sukupuoleen ja sukupuolisiin ominaisuuksiin. Tähän mennessä olemme tarkkailleet yksittäisten autosomeissa sijaitsevien geenien periytymistä ja niiden vaikutusta yksilön ilmiasuun.

Eläimillä sukupuoli määräytyy yleensä sillä hetkellä, kun siittiö tunkeutuu munasoluun. Ihmisellä mies on XY-tyyppiä ja nainen XX-tyyppiä, kuten muillakin nisäkkäillä. Toisin kun taas esimerkiksi eräiden kalojen ja lintujen koiraalla on kaksi keskenään samanlaista sukupuolikromosomia XX ja naarailla on tyyppiä XY.

MYös ympäristö voi määrätä sukupuolen. Esimerkiksi kilpikonnat munivat hiekkaan lukuisia munia ja hiekan lämpötilan mukaan niistä tulee koiraita ja naaraita.

Eikö kuulostakkin mielenkiintoiselta? Vaikka ajattelemme, ettemme tällaista tietoa tule tarvitsemaan tulevissa ammateissamme niin asia voikin olla toisin. Ja tieto on yleissivistävää, miksi olemme tällaisia kuin olemme? Mistä kaikki johtuu. Jokaisen tulisi perehtyä hieman noihin kysymyksiin!

Kpl 9. ''Geeni vaikuttaa ominaisuuksiin eri tavoin'' Muistuttavatko jälkeläiset vanhempiaan sattumalta? Eivät nyt sentään, vaan ominaisuudet periytyvät sukupolvesta toiseen tiettyjen lainalaisuuksien mukaisesti. Kun katsot ulos, näet paljon erilaisuutta, mutta toisaalta myös samanlaisuutta, geenien erilaiset yhdistelmät vaikuttavat näkemääsi.

Geenit siirtyvät suvullisessa lisääntymisessä siittiön ja munasolun kromosomien mukana vanhemmilta lapsille( suvullisessa lisääntymisessä geenit voivat järjestyä moniin erilaisiin yhdistelmiin). Meistä jokainen on ainutlaatuinen eikä varmasti löydy samanlaista olentoa, koska geenit ohjaavat meitä kehittymään ainutlaatuiseksi yksilöksi.

Jokaisessa kromosomissa on monia geenejä, jotka sijaitsevat omassa kohdassaaan DNA-kaksoisjuostetta.(Geenin paikkaa kromosomissa kutsutaan lokukseksi). Jokaisella kromosomilla on vastinkromosomi ja geeneillä vastingeenit, ne määräävät yhdessä miten jokin tietty ominaisuus vanhemmista ilmenee jälkeläisessä.

Kun sukusolujen tumat yhtyvät hedelmöityksessä, uusi ainutlaatuinen yksilö saa kummaltakin vanhemmaltaan suuren joukun geenejä. Nämä kyseiset geenit muodostavat yhdessä jälkeläisen perimän(genotyypin).

Aihe on mielenkiintoinen, mutta myös todella haastava. Vaatii paljon soveltamiskykyä ja miettimistä!

Kpl 8. "Geenit siirtyvät sukusoluissa vanhemmilta jälkeläisille"  Sukusolut, missä ne oikein syntyvät ? Eläimillä ne syntyvät sukupuolirauhasissa ja kasveilla ne syntyvät heteissä ja emeissä. Sukusoluihin johtavaa solulinjaa kutsutaan ituradaksi ja sukusolujen syntyyn johtavaa tumanjakautumista meioosiksi.

Eliölajeilla on soluissaan erimäärä kromosomeja riippuen lajista, mutta ihmisillä niitä on 46. Vanhemmilta on peritty molemmilta 23 kromosomia. Vastinkromosomit sijaitsevat tumallisessa solussa je ne ovat keskenään samannäköisiä. Täten kutakin solua on pari kappaletta ja niistä käytetään nimitystä diploidinen kromosomisto (2n). Sukusoluissa kromosomeja on vain puolet, sillä muuten kromosomiluku kasvaisi joka hedelmöityksessä kaksinkertaiseksi.

Meioosin tarkoitus on pistää diploidinen kromosomisto puoliksi (2n) ja tuottaa haploidisia sukusoluja (n). DNA:n kahdentumisen jälkeen alkaa meioosi. Vähennysjako on meioosi1 ja tasausjako meioosi2. Kun kahdentuneet vastinkromosomiparit asettuvat pareittain, vähennysjaossa ne erkanevat ja kromosomiluvut puolittuvat, DNA säilyy edelleen kahdentuneena. Sitten tulee tasausjako,jossa sisarkromatidit erkanevat tytärkromosomeiksi. Siten niistä tuli 4 haploidista sukusolua.

Joskus tulee meioosissa häiriö, jossa vähennysjaon jälkivaiheessa sukkularihmat eivät kykene irroittamaan vastinkromosomiparia erilleen toisistaan, vaan kromosomeja tulee yhteen soluun 1 liikaa ja toiseen 1 liian vähän. Siitä syntyy hieman normaalista poikkeava lapsi.

Kpl 7. Solut lisääntyvät jakautumalla. Oletko ikinä miettinyt kuinka eliöt pystyvät kasvamaaan? Sisilisko kasvattaa uuden hänään menetetyn tilalle, haavat ja murtuneet luut paranevat. Arvoitus se oli minullekkin kunnes opin sen Biologian 2. kurssilla.

Solujen jakautuminen jaetaan kahteen ryhmään: Suvullisessa lisääntymisessä sukusolut(muna- ja siittiösolut) yhtyvät ja yksilön kehityttyä täysikasvuiseksi voi soluja olla jopa tuhansia miljardeja. Suvuttomassa lisääntymisessä esimerkiksi tohvelieläimen jakautuessa syntyy kaksi uutta yksilöä, jotka ovat kuin kopioita emoyksilöstä tai kun pelargonian oksasta kasvaa kokonainen uusi yksilö

Solun elämänkierrossa on välivaihe, tumanjakautuminen ja soluliman jakautuminen Näistä vaiheista solun elämänkaarella välivaihe on aktiivista aikaa ja useimmilla soluilla se on kuitenkin jopa 90% prosenttia niiden elämänkierrosta. Elämänkierron eri vaiheiden kesto riippuu siitä, mikä solu on kysymyksessä. Välivaiheen aikana solu kasvaa, kun se tuottaa proteiineja ja rakentaa soluelimiä.

Tumanjakautumisessa(mitoosissa) puolestaan erotetaan esivaihe, keskivaihe, jälkivaihe ja koppuvaihe. Aika loogisesti järjestelty sanoisin. Tumanjakautumisen jälkeen solulima ja soluelimet jakautuvat tumien ympärille, ja solukalvo muodostuu niiden välille. Lopulta solun jakautumisen lopputuloksena syntyy kaksi kromosomimäärältään täysin samanlaista, emosolun kaltaista tytärsolua.